1 Piet. 1:13-2:3

Jumala on pyhä - mutta myös armollinen. Jumala on kalliisti lunastanut meidät Pahan vallasta ja sovittanut syntimme Golgatan keskimmäisellä ristillä. Kristuksen maahan vuotanut veri avasi meille pääsyn pyhän Jumalan luo.

Jumalan armo ei ole tekosyy meille tehdä, mitä ikinä päähämme pälkähtää. Pietari kutsuu meitä tässä pyhään elämään. Mitä se on?

Itseäni tässä lukujaksossa puhuttelee Pietarin kehotus pyhään kunnioitukseen Jumalan edessä. Oikeanlainen jumalanpelko on tänä päivänä kadoksissa osalla ihmisistä. Jos aiemmin vallitsi vääränlainen jumalanpelko (peloteltiin, että Jumala pudottaa kuumia tiiliskiviä päähän), niin tänä päivänä vallitsee aika laajasti vääränlainen jumalanpelottomuus (Jumalan kunnioitus on tyystin kadonnut joillakin). Heiluri on heilahtanut äärilaidasta toiseen.

Joku viisas on sanonut, että Jumalan kunnioitus on ihmisen mielen asenne, joka on aina tietoinen Jumalan läsnäolosta. Jumalan kunnioitus ja kuuliaisuus liittyvät yhteen. Jumalan totuus kutsuu meitä muutokseen: Jumala voi ja tahtoo muuttaa meitä.

Kristityllä ei itsessään ole mitään, mutta hänellä on pääsy Kristuksen muuttumattomiin rikkauksiin ja ne ovat täynnä Jumalan kaikkea täyteyttä.

Pietari kutsuu meitä väärentämättömän Sanan äärelle. Puhdas Sana vie meidät Kristuksen luo. Tänäkin päivänä.



Ps. Mikä muuten erottaa pyhän ja tekopyhän?