Ajatuksia pääsiäisenä

Minulle pääsiäinen on kokonaisuus, joka alkaa jo laskiaisesta ja paastoon laskeutumisesta. Paastonaika, palmusunnuntai, hiljainen viikko, kiirastorstai, pitkäperjantai, hiljainen lauantai, ensimmäinen ja toinen pääsiäispäivä - nämä muodostavat kokonaisuuden.

Huipennus on tottakai Jeesuksen ylösnousemus - Hän elää! Mutta Jeesuksen ylösnousemusta ei ole ilman kärsimystä ja kuolemaa. Miksi Jeesuksen piti kärsiä - meidän tähtemme! Vuodessa on keskimäärin 52 sunnuntaita, jolloin riemuitaan Jeesuksen ylösnousemuksesta. Me tarvitsemme yhden päivän vuodessa - pitkäperjantain - jolloin voimme koko päiväksi hiljentyä Jeesuksen ristin äärelle.

Olen pienestä pitäen käynyt kirkossa ja liturgiset värit yms. käytännöt ovat tulleet vuosien saatossa tutuiksi. Pitkäperjantaina musta väri, urkujen vaikeneminen, 5 punaista ruusua ja muukin karuus jumalanpalveluksessa puhuttelee minua. Pitkäperjantain jälkeen tulee valtava kontrasti, kun pääsiäisen ilo ja riemu avautuu musiikin, kynttilöiden, valkoisen värin, kukkien saattelemana. Jeesus elää ja Hän haluaa elää meissä.

Pitkäperjantailla on oma tärkeä paikkansa, mutta meidän ei pidä jämähtää siihen. Samoin kuin meidän ei pidä jämähtää tyhjän haudan äärelle. Jeesus ylösnousi ja 40 päivän kuluttua hän nousi taivaaseen. Meidän ei myöskään pidä jämähtää tähyilemään taivaalle. Opetuslapset saivat Pyhän Hengen, jonka johtamina heidän oli tarkoitus elää kaikki ne päivät, jotka Jumala hyvyydessään heille antoi.

Kirkkovuosi on mielestäni erittäin hyvä käytäntö. Näyttää vaan siltä, että ainakaan luterilaisessa kirkossa ei täysipainoisesti käydä eri kirkkovuoden osia läpi. Esim. helluntai on unohtunut jonnekin kesän kynnykselle, jolloin Pyhän Hengen sijasta mielet valtaa alkava kesä ja sen ilot.