1 Piet. 3:1-7
Jos avioliitossa toinen puoliso uskoo Kristukseen ja haluaa seurata Häntä ja toista puolisoa ei koko evankeliumi kiinnosta, niin tästä saattaa aiheutua ongelmia avioliitossa. Yhä tänä päivänä.
Tässä lukujaksossa näyttää ensilukemalta oudolta, että Pietari neuvoo vaimoja kuusi kertaa pidempään kuin heidän aviomiehiään. Mutta syynä tähän lienee se, että vaimon asema oli paljon vaikeampi kuin hänen miehensä. Jos aviomies tuli kristityksi, hän automaattisesti toi vaimonsa mukanaan seurakuntaan eikä siinä ollut ongelmia. Mutta jos vaimo kääntyi kristityksi mutta aviomies ei, niin tästä seurasi välittömiä ongelmia.
Tuohon aikaan vaimolla ei ollut oikeuksia lainkaan. Juutalaisen lain mukaan vaimo oli miehen omaisuutta kuten lampaat ja vuohet. Vaimo ei voinut lähteä kävelemään avioliitosta, kun taas mies saattoi hylätä vaimonsa millä hetkellä hyvänsä. Roomalaisen lain mukaan vaimolla ei myöskään ollut oikeuksia. Nainen oli isänsä vallan alla niin kauan kunnes hän avioitui. Sen jälkeen hän oli miehen vallan alla.
Meille voi olla käsittämätöntä, minkälaiseen tilanteeseen vaimo joutui tullessaan kristityksi, jos hänen miehensä ei ollut kristitty. Siinä on vaadittu vaimolta aikamoista urhoollisuutta.
Pietari ei kehota vaimoja tässä tilanteessa jättämään aviopuolisoaan. Pietarilla on samansuuntainen ajatus kuin Paavalilla (vrt. 1 Kor. 7:13-16). Pietari ja Paavali ovat molemmat sitä mieltä, että kristityn vaimon tulee pysyä avioliitossaan ellei hänen aviomiehensä heitä häntä pois. Pietarin neuvo vaimoille on aika yksinkertainen: ole hyvä vaimo.
Pietarin neuvo aviomiehille osoittaa kristinuskon opettavan ihmissuhteissa vastavuoroisuutta. Se ei koskaan aseta kaikkia velvollisuuksia vain toiselle puolelle. Jos puhutaan orjien velvollisuuksista, niin samalla puhutaan heidän isäntiensä velvollisuuksista orjiaan kohtaan jne. Pietari ei tässä aseta avioliitossa velvollisuuksia vain vaimolle. Avioliiton tulee perustua keskinäiseen sitoumukseen ja vastavuoroisiin velvollisuuksiin. Tämä oli ennenkuulumatonta tuohon aikaan. Samoin oli ennennäkemätöntä, että naiset ovat saman armon ja elämän perillisiä kuin miehetkin.
Jos avioliitossa toinen puoliso uskoo Kristukseen ja haluaa seurata Häntä ja toista puolisoa ei koko evankeliumi kiinnosta, niin tästä saattaa aiheutua ongelmia avioliitossa. Yhä tänä päivänä.
Tässä lukujaksossa näyttää ensilukemalta oudolta, että Pietari neuvoo vaimoja kuusi kertaa pidempään kuin heidän aviomiehiään. Mutta syynä tähän lienee se, että vaimon asema oli paljon vaikeampi kuin hänen miehensä. Jos aviomies tuli kristityksi, hän automaattisesti toi vaimonsa mukanaan seurakuntaan eikä siinä ollut ongelmia. Mutta jos vaimo kääntyi kristityksi mutta aviomies ei, niin tästä seurasi välittömiä ongelmia.
Tuohon aikaan vaimolla ei ollut oikeuksia lainkaan. Juutalaisen lain mukaan vaimo oli miehen omaisuutta kuten lampaat ja vuohet. Vaimo ei voinut lähteä kävelemään avioliitosta, kun taas mies saattoi hylätä vaimonsa millä hetkellä hyvänsä. Roomalaisen lain mukaan vaimolla ei myöskään ollut oikeuksia. Nainen oli isänsä vallan alla niin kauan kunnes hän avioitui. Sen jälkeen hän oli miehen vallan alla.
Meille voi olla käsittämätöntä, minkälaiseen tilanteeseen vaimo joutui tullessaan kristityksi, jos hänen miehensä ei ollut kristitty. Siinä on vaadittu vaimolta aikamoista urhoollisuutta.
Pietari ei kehota vaimoja tässä tilanteessa jättämään aviopuolisoaan. Pietarilla on samansuuntainen ajatus kuin Paavalilla (vrt. 1 Kor. 7:13-16). Pietari ja Paavali ovat molemmat sitä mieltä, että kristityn vaimon tulee pysyä avioliitossaan ellei hänen aviomiehensä heitä häntä pois. Pietarin neuvo vaimoille on aika yksinkertainen: ole hyvä vaimo.
Pietarin neuvo aviomiehille osoittaa kristinuskon opettavan ihmissuhteissa vastavuoroisuutta. Se ei koskaan aseta kaikkia velvollisuuksia vain toiselle puolelle. Jos puhutaan orjien velvollisuuksista, niin samalla puhutaan heidän isäntiensä velvollisuuksista orjiaan kohtaan jne. Pietari ei tässä aseta avioliitossa velvollisuuksia vain vaimolle. Avioliiton tulee perustua keskinäiseen sitoumukseen ja vastavuoroisiin velvollisuuksiin. Tämä oli ennenkuulumatonta tuohon aikaan. Samoin oli ennennäkemätöntä, että naiset ovat saman armon ja elämän perillisiä kuin miehetkin.
1 Comments:
Niin. Juuri noin minäkin olen lukenut, ja ymmärrän Pietari ja Paavalin motivaation kirjoituksilleen.
Mielenkiintoista on että miehille luvataan rukousvastauksia, kun he osoittavat vaimolle kunnioitusta (jae 7). Tai paremminkin povataan esteitä rukouksille, jos näin ei tapahdu. Jostain syystä tämä jae aina hypätään yli. Mutta mennään nyt naisiin.
Yleensä luen uutta käännöstä mutta tässä kuuliaisuusjutussa vanha on johdonmukainen alkukielen kanssa. Uudessa käännöksessä ilmeisesti poliittinen korrektius on vaatinut että sama sana hypotasso eli olla alamainen käännetään erittäin vaihtelevilla tavoilla, alistumisesta tottelemiseen tai tahtoon suostumiseen. Eli tässä jakeessa 1 kreikan verbi ei ole tuo uudenkäännöksen kuuliainen (hupakuo) vaan sama verbi kuin Ef.kirjeessä, eli alistukaa/olkaa alamaisia(hypotasso). Tuota kuuliainen/totella sanaa käytetään orjista ja lapsista ei vaimoista, joiden yhteydessä on verbi hypotasso (olla alamainen..sama kuin ilmaisussa olla alamainen toinen toisilleen).
Tästä on muistaakseni vain yksi poikkeus ja se on myös tässä päivämme tekstissä, jossa todella sanotaan kreikaksi muutama jae myöhemmin ' Saarakin oli kuuliainen Abrahamille ja kutsui häntä herraksi. Ja Saaran tyttäriä tekin olette, kun teette hyvää ettekä anna uhkailun pelottaa itseänne'. Mulle tästä kohdasta tuli yksi Raamatun merkityksellisimpiä sen jälkeen kun kuulin Hyttisen Ninan opetuksen tästä. Saara oli vanhan liiton nainen, jolle Abraham oli Herra, ja hänen tuli totella/olla kuuliainen hänelle, mutta me uuden liiton naiset olemme Saaran tyttäriä, silloin kun teemme hyvää emmekä anna uhkailun pelottaa itseämme.
Naiselta yhä odotetaan usein julkisilla paikoilla myötäelämistä, vaikenemista, kuuliaisuutta ja näkymättömyyttä. Sitä pidetään lojaalisuutena, oikeana alamaisuutena. Oikeaa kuuliaisuutta kuitenkaan ei ole ihmispelosta ja miellyttämisestä toimiminen vaan nimenomaan oikein ja hyvän tekeminen, senkin uhalla, että joudumme uhkailun kohteeksi. Kun sinua uhkaillaan, silloin tarvitaan erityisannostus lempeää ja sävyisää henkeä. Pienikin kapinahengen poikanen johtaa pahaan kierteeseen (kokemusta on). Jos tapanasi on nalkuttaa miehellesi, se ei ole hyvän tekemistä tai lempeää ja sävyisää henkeä. Jos tekee miehelle mieli jatkuvasti nalkuttaa vaikka hänen vaatteistaan, niin kannattaisi mieluummin harkita vastuun antamista hänelle omasta vaatehuollostaan. Mitä on hyvän tekeminen, kannattaa miettiä!!! Miehelle ei ole erityisen kunniakasta suostua jatkuvan nalkuttamisen kohteeksi. Siinä on vaikea paikka. Mitähän Pietari sanoisi suomalaiselle miehelle tänään. Varmaan samaa: tee hyvää. Miesten identiteetti on nujerrettu, ja sitä sitten valitettavan epäraamatullisesti yritetään paikkailla tällä mies on perheen pää ja johtaja opetuksella. Tosi huono laastari, koska itsetunto voi tulla vain Jumalalta ei pomottelun kautta. Ylpeys, tai ylemmyys tai alemmuus on varma avioliiton hitaasti etenevä syöpä.
Voisi ajatella että tässäkin Jeesus on esimerkkimme. Hän oli kuuliainen Jumalalle rakkaudesta. Se kuuliaisuus merkitsi vapaaehtoista suostumista ihmisten tahtoon eli murhattavaksi, ei suostumisen takia muuten vain, vaan sen takia, että sen kautta me uhraajat tulimme näkemään syntimme suuruuden ja sovituksen suuruuden. Jeesuksesta tuli meille tie, totuus ja elämä. Jeesus tiesi sen antautuessaan murhaajien käsiin. Hän tiesi, että hän nousisi kuolleista ja että Hänen Pyhä Henkensä tulisi meille. Hän oli alamainen, mutta miksi? Rakkaudesta..jostain niin isosta rakkaudesta, että ken tän tajuaa. Rakkaudesta joka on väkevämpi kuolemaa, kuten Laulujen laulussa 'lauletaan'
By
Anonyymi, at 10:20 ip.
Lähetä kommentti
<< Home