Askele askeleelta

sunnuntaina, helmikuuta 19, 2006

Kol 1:1-8 Usko, toivo ja rakkaus
Kaksi olennaista puolta kristityn elämässä ovat usko Kristukseen ja rakkaus lähimmäisiin. On tärkeää tietää, mihin uskoo mutta on myös yhtä tärkeää, että usko ei jää tyhjiöön vaan vaikuttaa myös käyttäytymiseen.

Paavali kiittää rukouksissa kolossalaisten uskosta Kristukseen, rakkaudesta pyhiä kohtaan ja toivosta, joka on heille talletettuna taivaissa. Tämä on tärkeä kolmikko, josta Paavali opettaa mm. ensimmäisessä korittolaiskirjeessä: ”Niin pysyvät nyt usko, toivo ja rakkaus, nämä kolme – mutta suurin niistä on rakkaus.” (1 Kor 13:13)

Paavali nostaa esille toivon – vastakohtana nykypäivän toivottomuudelle. Jopa kristittyjen keskuudessa on toivottomuutta. Onko tuttua? Miten voisit viedä toivoa eteenpäin?

1 Comments:

  • Enpä ole ennen löytänyt Kolossalaiskirjeestä tuota usko, toivo, rakkaus -teemaa noin selvästi. Mutta siellähän se on.

    Niin, miksi kristitytkin kokevat toivottomuutta? Mitä tarkoittaa: Kristus teissä, kirkkauden toivo (Kl. 1:27)?

    Johtuisiko toivottomuus siitä, että panemme toivomme maailman antimiin? Omasta kokemuksestani olen huomannut, että aarteiden kokoaminen maan päälle ei tuota muuta kuin stressiä, kilpailua ja tyhjyyttä.

    En usko, että toivottomuutta voi kokea kukaan sellainen, joka panee toivonsa Kristukseen. Ahdinkoa kyllä: "Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat." (2 Kr. 4:8)

    By Anonymous Anonyymi, at 12:17 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home