"Mä silmät luon ylös taivaaseen ja yhteen käteni liitän.
Sua Herra, ystävä lapsien,
nyt hartain mielin mä kiitän."

vk 490:1

Olin kansakoulun ekalla tai tokalla luokalla. (Enempää en ehtinyt kansakoulua käydäkään, kun tuli peruskoulu. ) Jokainen koulupäivä aloitettiin aamuhartaudella, joka päättyi virren veisaamiseen. Silloin opettaja sai vielä rukoilla oppilaiden kanssa.

Tuli koe, jossa kysyttiin Suomen kansallislaulua. Mietin hartaasti mutta en muistanut. Ajattelin, että on parempi vastata jotain kuin jättää kohta tyhjäksi. Kirjoitin koepaperiin vastaukseksi: "Mä silmät luon ylös taivaaseen."

Mikä voisi olla parempaa kuin kansana kääntyä rukouksin ja kiitoksin Jumalan puoleen?